Miksi poimimme kiviä?
Kymäkosken kirkko 4.3.2018
Tämän sunnuntain raamatunteksteissä sukelletaan suoraan juutalaisten ja Jeesuksen väliseen debattiin hyvästä ja pahasta, taisteluun hyvästä ja pahasta.
Juutalaiset: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki.” Jeesus: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni.” Juutalaiset: ”Mikä sinä luulet olevasi?” Lopputulema: ”Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.” Joh. 8: 46-59.
Tällainen jännite on hedelmällinen, koska se synnyttää meissä samoja mielenliikkeitä. Hyvän ja pahan taistelusta ympäristössämme ja meissä itsessämme. Miksi poimimme kiviä heittääksemme niillä muita?
Kun rovasti Sauli Turja tutki 1918 paikallisia kirkonkirjoja, hän kertoi olevansa lukemastaan järkyttynyt. Juuri itsenäistyneessä maassa paha sai Jumalan luomissa ihmisissä valtavat mittasuhteet: tapettiin talojen isäntiä. Ja toisin päin: akaalaisia punaisia kaatui yli kymmenkertainen määrä valkoisiin verrattuna. Taipumus pahaan sai hirveän koston mittasuhteet. Mistä tällainen syntyy? Tämä 1918-trauma elää ilmeisesti yhä, vaikka 100 vuotta on noista ajoista kulunut. Sovinnon rukoushetkiä on pidetty seurakunnissa ainakin tämän vuosituhannen alusta. Avoimuus tässä ei ole helppoa.
Tämän aamun lehden kolumnissa ”Helvetti nimeltä Tampere” toimittaja Minna Kurki siirtää kuvitteellisesti Syyrian mielettömän teurastuksen Tampereelle, miltä vastaava näyttäisi ja tuntuisi ihan vieressämme suomalaisessa kaupungissa. Järkyttävää ja silmiä avaavaa luettavaa.
Mikä tekee meidät ihmiset näin pahoiksi? Mistä paha tulee? Filosofinen ja uskonnollinen kysymys, jota lienee pohdittu niin kauan kuin laji nimeltä homo sapiens on ollut.
John Locke, 1600-luvun kokemusfilosofi Englannista, ratkaisi mielestään asian puhumalla tyhjästä taulusta. Tabula rasa (tyhjä taulu) on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy ”pää täysin tyhjänä”, ja ihmisen identiteetti rakentuu täysin syntymän jälkeisten kokemuksien pohjalta. Kun lapsi syntyy, hänen henkiset ja fyysiset ominaisuutensa sekä aistinsa olivat vielä melko kehittymättömiä, mutta ne kehittyivät ympäristövaikutteiden ja kokemusten kautta. OKEI. Saattaa tuntua aluksi ihan kelpoiselta selitykseltä.
Tässä ajattelumallissa on kuitenkin yksi suuri ongelma: mistä siihen ympäristöön on pesiytynyt se paha, joka alkaa vaikuttaa tabula rasaan pahan jälkiä? Missä on sen pahan alkujuuri? Jos kaikki aina ja kaikkialla syntyisivät ”taulu tyhjänä”, ilman tiedostettua pahaa, niin eihän sitä pahan kokemusta ympäristössä voisi olla?
Jeesus kertoi aikanaan leikkivistä lapsista: Vaikka lapset ovat Herran pikku enkeleitä viattomuudessaan ja aitoudessaan, voivat he olla myös Herran pikku lurjuksia, ärtyisiä, henkistä väkivaltaa käyttäviä kiusankappaleita. Leikitään kiusaa. Leitään häitä, huilu soi, lauletaan häälauluja, mutta kukaan ei tahtonut tanssia. En ala. No, leikitään hautajaisia, veisataan itkuvirsiä, vietetään surujuhlaa. ”Mä en ala sun kaa”. Matt 11. Mistä sinne tabula rasaan on tullut tämä käyttäytymismalli jo lapsille?
”Jos Jumala on kerran äärettömän hyvä ja on valinnut äärettömästä määrästä mahdollisia maailmoja parhaan mahdollisen toteutettavakseen, miksi tässä maailmassa on niin paljon pahaa?”
Miten se on mahdollista, hyväntekijöistä tulee niin herkästi pahantekijöitä? Katastrofialueiden avustustyöntekijät alkavat hyväksi käyttää hädässä olevia naisia. Papiston harjoittaa pedofiliaa. En jaksa luetella esimerkkejä enempää.
Vai onko niin, että taipumus hyvään ja pahaan on jo meidän geeneissämme. Vaikkei meissä varsinaisesti olisi pahan geeniä tai uskon geeniä, niin onko niin, että kokemus ympäristöstä ja sen vaikutus saavat aikaan sen, vahvistuuko meissä taipumus hyvään vai pahaan. Taipumus pahaan ja hyvään niin kiinni meissä. Varsinkin taipumus pahaan.
Luther ratkaisi asia puhumalla perisynnistä. Se ei miellytä humanisteja, jotka tabula rasasta lähtien jaksavat uskoa ihmisen hyvyyteen. Luther: Perisynti on emakko, tekosynnit ovat sen porsaita. Nykyisessäkin kastekaavassa se näkyy papin sanoissa: ”Armollinen Jumala. Sinä yksin pelastat kaikesta pahasta. Vapauta Kauko Matti Juhani pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan.”
Armo on ainoa lääke, joka katkaisee pahan kierteen ja jättää kivet maahan. Jo kasteessa armo on tulvinut ylitsemme. Armo taltuttaa taipumusta pahaan ja vahvistaa taipumusta hyvään.
Herra, meidän Jumalamme, kaiken hyvyyden ja armon lähde.
Sinun edessäsi tunnustamme kaiken sen väärän, mitä olemme tehneet,
epäoikeudenmukaisuuden, jossa olemme olleet mukana,
ja kaiken sen, millä olemme halventaneet armosi ja totuutesi.
Käännä mielemme ottamaan vastaan rakkaus, jota osoitit meille Vapahtajamme sovitustyössä, ja puhdista meidät armollasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.