Lähellä ja erillään

(Humppilan kirkko striimaus 24.1.2021)

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. Mark 1:29-39.

Kaksi hetkikuvaa päivän evankeliumista:

Ensimmäinen:

Synagogasta he menivät suoraan Pietari ja Andreaksen kotiin. – ”Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.” Mark 1. – ”Jeesus kosketti hänen kättään, ja kuume lähti hänestä.” Matt 8:15. – ”Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumetta, ja se lähti hänestä.” Luuk 4:38. – ”Rupesi hänen käteensä, ja vilutauti jätti hänen kohta” Mark 1:31 (1776 Biblia).

Toinen hetkikuva:

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.

Meillä on kaksi perustarvetta:

  • toisaalta tarve olla lähellä: ”meni hänen luokseen, otti kädestä”,
  • toisaalta itsenäinen tarve olla yksin, itseksemme: ”meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.”

Nyt koronavuoden aikana nämä kaksi perustarvetta lähellä ja erillään ovat tulleet kyseenalaistetuksi tai jopa kääntyneet ylösalaisin.

Mennä toisen luokse ja koskettaa, siihen ei ole ollut juurikaan mahdollisuuksia niin kuin ennen. Niin parantava vaikutus kuin sillä evankeliumin mukaan olisikin. Kosketusten määrä on vähentynyt. Halaamiset ovat bannassa. Kasvojen ilmeet, aprikoinnit, hymyt ovat maskeilla peitetyt. Koronaturvallisia kosketuksia on yritetty keksiä, lempein rystyskosketuksin, kyynärpäin… Hoitava läheisyys on vaihtunut henkisesti näivettävään erillisyyteen ja etäisyyteen. Ei ole ihme, jos ihminen on lujilla. Ihmisyyttä on typistetty.

Parantavalle kosketukselle on kaipaus. Mark 5:33-34 Kaksitoista vuotta sairastanut, kaiken omaisuutensa kuluttanut nainen kosketti väentungoksessa Jeesuksen viittaa ja parani. Markus kertoo: ”Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. Jeesus sanoi hänelle: » Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.» Kosketus läheisyydessään voi olla pelottavan vapisuttavaa, mutta silti hoitavaa ja parantavaa. Se voi päästää vaivasta.

Toinen hetkikuva evankeliumista, tarve olla yksin: ”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä”.

Ihminen ei voi hyvin, jos hän ei saa pitää itsellään myös tilaa ja paikkaa, joka on aivan hänen omansa. Me tarvitsemme tämän kaikkein yksityisimmän sopukkamme. Se on se paikka, jonka yksityisyyttä jopa Jumala arvostaen kunnioittaa. Paikka, johon kukaan ei saa rynnätä. Vaikka olemmekin Jumalalle avoin kirja, niin jokaisen oma sisäinen mysteeri on hänen omansa.

Tämä yksityisyyden tarvekin on kääntynyt yksinäisyyden vankilaksi. Muista turvavälit. Pysy kotona. Pelkkä yksinolo saattaa muodostua ahdistavaksi yksinäisyydeksi. Suljetut kirkot näivettävät hengellisesti.

”Jeesus herättää uskon”. Jeesus on koskettanut, kättä, sydäntä, sielua – ja jälki on jäänyt. Usko on herännyt. Tämän kosketuksen toinen tarvitsee toista konkreettisemmin. Monesti tähän tarvitaan toista ihmistä, Kristuksen seurakuntaa, yhteisöä. Uskokin tarttuu sakissa, porukassa. Yksin on vaikea uskon tartuntaa saada.