Kynnys matalana
(Urjalan Sanomat 11.9.2014)
Piispamme julkaisivat juuri kuusi teesiä kirkon kutsusta yhteyteen. Muutamia vuosia sitten kirkko julkaisi kymmenen teesiä liikunnasta. Luonnonsuojeluliitto on julkaissut teesit hyvän ruuan puolesta. Yllättäen olemme palanneet teesien aikaan. No, johan niitä Luther aikanaan naulasi peräti 95 kappaletta Wittenbergin kirkon oveen.
En jaksa uskoa teeseihin ja niiden vaikuttavuuteen. Ehkä niillä halutaan herättää keskustelua, mutta eivät ne juuri johda mihinkään. Havahdun yhteen piispojen nykyteesien ajatukseen.
”Erilaisuus, joka ei kunnioita yhteyttä, hajottaa”. Käänteisesti sen voisi sanoa: erilaisuus, joka suostuu kohtaamaan toisen erilaisuuden, vahvistaa yhteyttä.
Erilaisuuden kunnioittaminen ja sietäminen eivät ole olleet kristityksi itseään kutsuvien vahvimpia puolia. Oikeassa olemisen tauti on pöhöttänyt tajuntamme, ettei erilaisuus rikastuta olemistamme. Vain yhdelle asialle vihkiytyneet ovat monesti sokeutuneet elämän muille hyville asioille.
Omassa erinomaisuudessamme erilleen menemisiä on paljon. Yhteen tulemisia toisistamme rikastuaksemme on vähän. Kaikki samaa Kristusta tunnustavat eivät halua samaan ehtoollispöytään.
”Kunnioittakaa kilvan toistanne. Älkää pitäkö itseänne muita parempina. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.” (ks. Room. 12).
Urjalan kirkon ehtoollispöytään on matala kynnys. Pidetään se sellaisena.
Kauko Keränen