Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” Matt. 19: 27-30.
Elämä antaa tilalle
(Saarna Urjalan kirkossa 16.2.2014 3. sunnuntai ennen paastoa)
Tästä Pietarin ja Jeesuksen kohtaamisessa on läsnä kaksi elämän perussuuntaa: luopuminen ja saaminen.»Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?»
Pietari on jo työlästynyt ja väsynyt jatkuvaan menettämiseen, pois antamiseen, luopumiseen. Hän oli joutunut Jeesuksen seuraan lähtiessään jättämään perusammattinsa, kalastamisen tutussa turvallisessa elämänympäristössä. Mitä hän oli saanut tilalle? Jatkuvaa liikkeelläoloa, uusia olosuhteita, epävarmuutta. Ei tiedä, mihin milloinkin päänsä kallistaisi. Mitä hyötyä tästä kaikesta on?
Elämä ei ole pelkkää saamista. Se on myös luopumista. Vanhan testamentin Saarnaaja jo koki: ”aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään” 3:6. Kadottaa, menettää, jopa viskata menemään.
Luopumisella on raamatun kielenkäytössä kahtalainen sisältö:
1. Toisaalta se on huono asia: ”viimeisinä aikoina monet jotkut luopuvat uskosta” 1 Tim. 4:1. Kylvö sunnuntaina kuultiin, että osa siemenistä putosi sellaiseen maaperään, ettei sillä ollut kasvun edellytyksiä ja he ”kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta” Mark. 4:17. Sanalla luopio on vaarallinen sisältö.
2. Mutta toisaalta tämän päivän evankeliumin mukaan sillä on positiivinen, tavoiteltava sisältö, jopa kaiken Kristuksen seuraamisen edellytys. ”Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.” ”Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.” Luuk. 14:33.
Tänään pysähdymme tämän jälkimmäisen luopumisen sisällön äärelle. Johan kiikkerälle menee tämä Kristuksen seuraaminen. Onko se tuollaista kaupankäyntiä Jumalan ja ihmisen välillä? Kun luovut pellosta, saat sata peltoa tilalle – mutta vasta ”uuden maailman syntyessä”. Jos menetät lapsesi Jeesuksen nimen tähden, saat tulevassa elämässä sata lasta. Jos vaimosi, niin sata vaimoa.
Koko luopumiseen liittyvä kaupankäynti tuntuu jotenkin kornilta, mauttomalta, tyylittömältä. ”Satakertaisesti takaisin.” Nyt tapahtuvan sijoittamisen korko on huikea. Mutta korko maksetaan vasta tulevassa maailmassa. Älkää loukkaantuko, jos sanon, että Jeesuksen sanoja ei tule ottaa liian tosikkomaisesti. Nasaretin mies puhuu joskus – sanoisinpa jopa usein – hyvin provosoivasti, jotta hänen perusviestinsä menisi perille. Vai mitä ajattelette vuorisaarnan kehotuksesta: jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki, jos silmäsi, heitä se pois. Johan olisi kristillinen seurakunta käsipuolia ja silmäpuolia täynnä, jos tosikkomaisesti Jeesuksen sanoja tottelisimme. Luulen, että samankaltaisesta provokaatiosta tämän päivän evankeliuminkin äärellä on kysymys. Jeesus provosoi asioita, jotta hänen sanottavansa takertuisi meihin.
Vai olisiko tässä luopumisessa jotakin tuoretta ja hyvää. Mitä tästä ajattelisi?
Tai jos jo syntyessäni olen luopunut jostakin elämälle tarpeellisesta, olenko saanut jo tilalle mahdollisesti muuta? Job ihmettelee kirjassaan Jumalan huumorintajua, hänen luomaansa lintua, strutsia, lintua ilman lentokelpoisia siipiä.
”Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet: maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä. Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata. Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa. Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä. Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.” Job 39:13-18.
Jos olen jotakin vaille jäänyt, olen saanut satakertaisesti tilalle jotakin, joka joltakin toiselta puuttuu. Jos olen joutunut luopumaan terveydestäni, tulisinko minä sittenkin sen kautta jollakin elämänalueella sata kertaa terveemmäksi jopa jo tässä elämässä?
”Saat sen mistä luovut”. Tommy Hellsten. Tai: ”Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan”. Elämä on paradokseja täynnä. Asioita jotka ensi kokemalta tuntuvat järjettömiltä ja toisensa vastakohdilta.
Elämä antaa tilalle. Olisikohan tuo noin? Tätäköhän Jeesus ajaa takaa?
Tai ajattelepa tuota päivän tekstin isästä luopumista, lapsista luopumista omasta elämänvaiheestasi käsin. Mitä se luomisjärjestyksen viisaus on: ”luopukoon isästään ja äidistään”? Murrosikäisen nuoren on jotenkin irtaannuttava isästä ja äidistä kasvaakseen omaksi itsekseen. Isän ja äidin on suostuttava luopumaan lapsestaan saadakseen hänet takaisin. Tämän on tapahduttava ei vain Jeesuksen nimen tähden, vaan nuoren itsensä tähden, äidin ja isän itsensä tähden. Tämä luopuminen on elämän luonnollista kasvua. Nuori tulee aikanaan uudella tavalla takaisin, nuorena aikuisena, kumppanina, kaverina.
Elämä antaa tilalle. Saat sen mistä luovut. Pietarin tiukka kysymys oli: Mitä me siitä saamme? Elämän mielen ja tarkoituksen me siitä saamme.
Kauko Keränen