Silmillä ja sydämellä
(Urjalan Sanomat 11.6.2015)

Viime perjantain aamurukouksessa meidät havahdutettiin ajatuksella: ”Silmänräpäys on aarre”. Olin voimaannuttavasti vaikuttunut nuoren kirkkovaltuutetun omakohtaisesta pohdiskelusta ajatuksen sisällä ja ympärillä. Jokainen hetki ja silmänräpäys ovat arvokasta elämää avaavaa ja suuntaavaa pääomaa. Ainutkertaisia, eivät toistettavissa, mutta kokemuksen muistiin tallennettavissa.

Sain aamurukouspohdiskelulle jatkoa, kun sain samana päivänä ystävältäni lahjaksi aikuisille kirjoitetun satukirjan: Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin, 1943 julkaistun pienoisromaanin. ”Pyydän anteeksi lapsilta, että olen omistanut tämän kirjan isolle ihmiselle”, sanoo tekijä kirjan johdannossa. Kirja kertoo vertauksien avulla ihmisen onnen tavoittelusta. Se on luetuin ja käännetyin ranskalainen kirja, ja sitä myydään maailmalla vuosittain yli miljoona kappaletta. Pikku prinssi on käännetty yli 250 kielelle ja monille eri murteille. Se liki lyö levinneisyydessään vertoja Raamatulle, joka on maailman levinnein kirja. Se on käännetty kokonaisuudessaan 474 kielelle.

Ahmin tuon kirjan hetkessä. Pikku prinssi asuu kirjan alussa asteroidilla B612, jolla on kolme tulivuorta, joista yksi on jo sammunut, mutta Pikku prinssi pitää siitäkin hyvää huolta, sillä ”ikinä ei voi tietää”. Pikku prinssin seurana tähdellä asuu myös kaunis ruusu. Pikku prinssi vierailee kuudella muulla tähdellä ja tapaa näiden asukkaita, ennen kuin saapuu Maahan. Maassa hän tapaa mm. aavikkoketun, joka kertoo pikku prinssille elämänsä salaisuuden: ”Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Silmillä ja sydämellä. Silmänräpäykset ovat ainutkertaisia hetkikuvia elämän aarteista. Sydän ja aarre ovat vielä enemmän hitsautuneita toisiinsa. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”. Matt 6:21.

Ainoastaan sydämellä näkee hyvin”. ”Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä”. ”Se, mikä on tositärkeätä, on näkymätöntä…”. Aavikkoketun opetus pikku prinssille. Ystäväni lahja minulle. Kiitos.

Kauko Keränen