Sisukkaasti eteenpäin
(Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2015 Urjalan sankarihaudan ristillä yhdessä veteraanien ja koululaisten kanssa
Tänään olemme suomalaisina saaneet elää 70 vuotta ilman sotaa. Se on mahtava ja juhlistamisen arvoinen asia. Tämän päivän sana on ”sisu”. ”Kiitos sisukkaasta työstä isien” virsi 581:1.
Suomenkielisessä Raamatussa sana ”sisu” esiintyy vain kerran. Se liittyy Daavidin ja Goljatin tarinaan. Kun raskaasti aseistetulle Goljatille haettiin vastustajaa kaksintaisteluun, sorea, parraton paimenpoika Daavid ilmoittautui tehtävään linkonsa ja kivilaukkunsa kanssa.
Kun Daavidin vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid aikoi, hän suuttui ja sanoi: ”Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut.” 1 Sam. 17:28.
Jos on pahaa sisua, on hyvääkin sisua. Daavidin ja Goljatin taisteluun lienee joskus vertailtu Suomen sisukasta selviämistä suuren itäisen naapurimaansa vieressä. Haluan nyt sanoa jotakin hyvästä, positiivisesta sisusta. Tosin Daavidillakin oli positiivinen lähtökohta sisulleen eikä negatiivinen, kuten hänen vanhempi veljensä ensin asian näki.
Sisu ja suomalaisuus on meille tuttu ja arvostettu käsitepari. Sisu on suomalaisen kulttuurin mystinen voima, joka auttaa tunkeutumaan mitä sietämättömimpien haasteiden läpi, ns. läpi harmaan kiven. Tällä vuosituhannella ”Sisu” tuli etunimistöön, annettiin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä 768 pojalle tällä vuosikymmenellä tähän mennessä 950 pojalle. Tänä vuonna Sisu tuli nimipäiväkalenteriin 28.2. Suomalaisen kulttuurin päivään. Tämä vuosi on julistettu Sisun vuodeksi.
Sisua ovat arvostaneet muutkin. Talvisodan aikana amerikkalainen New York Times 8.1.1940 ihmetteli sisua vapaasti käännettynä näin: – Suomalaisilla on jotakin jota he kutsuvat sisuksi. Siinä yhdistyvät urheus ja rohkeus, villiys ja sitkeys. Se on kyky taistella senkin jälkeen kun muut ovat lopettaneet. Se on halu voittaa. Suomalaiset kutsuvat sitä ”the Finnish spirit”, mutta sisu on enemmän kuin se. Viime viikolla suomalaiset antoivat hyvän esimerkin sisusta vieden sodan Venäjän alueelle ja kestäen toisaalla Venäjän vahvistetun armeijan armottomat hyökkäykset.
Sosiaalipsykologi Emilia Lahti on tutkinut sisua: – Sisu on elastinen, kuin kuminauha: tarvittaessa se venyy, mutta palaa entiseen olonsa, kun venymisen tarve on ohi. Jotta tällaiseen elastiseen sisuun voisi kasvaa, täytyy ensin kokea elämän ankaruutta ja kovuutta.
Daavidkin sanoi paimenessa lampaita puolustaessaan tappaneensa jopa leijonan ja karhun. Venyessään sisukas ihminen ylittää itsensä. Sisu on myös kimmoisa, kolhuja saadessaan se ei mene heti rikki, isku – fyysinen tai henkinen – tuupertuu ja halvaantuu kimmoisaan sisuun eikä saavuta haluamaansa vaikutusta.
Rohkaisisin teitä parrattomia nuoria ja sileähipiäisiä neitoja katsomaan sisukkaasti tulevaisuuteen. Sisu ei ole vain näiden harmaatukkaisten ja –partaisten veteraanien ominaisuus. Se on meidän yhteinen suomalainen ominaisuutemme. Sinun ja minun.
Kauko Keränen