Kauko Keräsen verkkosivut

Työseisokki ja kurdipoika

(Aamurukous pe 18.9.2015)

 

Kolme ajankohtaista kuvaa.

 

1. Elämme varsin merkillistä aikaa, jonka yksi ilmentymä on se, että meidän suomalainen, sivistyneeksi ja maltilliseksi tunnustettu elämä on seisahtumassa tänään päiväksi. On mielen ilmauksen päivä. Osoitetaan mieltä eikä mennä töihin. Hallituksen toimet Suomen velkaisen syöksykierteen katkaisemiseksi kun eivät miellytä kaikkia. Siksi osoitetaan mieltä - ikään kuin sillä saataisiin Suomi kuntoon.

 

Sunnuntai- ja ylityölisiin kajoaminen kun on niin hirveä katastrofi, saatikka työajan pidentäminen muutamilla minuuteilla. Hallitukselta on muut keinot viety. Keskuudessamme on kuitenkin paljon sellaisia työntekijöitä, joita nämä lisät eivät ole ikinä koskeneet. Kaiken keskellä olemme kuitenkin maailman hyvinvoivimpia valtioita kaikilla mittareilla mitattuna. Mikä saa meidät käyttäytymään näin?

 

2. Rinnalle toinen ajankohtainen kuva Eurooppaa koskevasta kansainvaelluksesta. Välimerestä on tullut surullisen kuuluisa hautausmaa sotaa pakeneville ihmisille. Kansainvaelluksen virrat lähtevät Syyriasta, Irakista, Afganistanista, Turkista. Monet panevat likoon kaiken omaisuutensa päästäkseen kuolemanpelon alta seesteisimmille alueille. Omilta juuriltaan lähteminen on suuri riskisijoitus, jota ei tehdä kevein sydämin ja jonka tuotosta ei ole mitään takeita. Ihmisen salakuljetus esim. Afganistanista Iso-Britanniaan maksaa Hesarin mukaan 22500 euroa., Irakista Saksaan kymppitonnin. Mutta silti he tekevät sen, koska eivät näe enää muuta mahdolliseksi. Tämän hädän ikonina on mediassa liikkunut yksittäinen uutiskuva 3-vuotiaasta kyyhöttävästä kurdipojasta Aylanista, joka oli ajautunut hukkuneena rantaan perheen yrittäessä päästä Turkista Kreikkaan.

 

Nämä kaksi kuvaa (meidän työnseisaus ja hukkunut kurdipoika) rinnakkain ovat niin kontrastisia, että ne saavat voimaan melkein pahoin. Tasan eivät käy elämän lahjat. Tämä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kansainvaellus meidänkin rajoillemme ja rajojemme sisälle toivottavasti panee meidän kinamme omista vaatimuksistamme Suomen yhä velkaantuvassa tilassa uuteen valoon.

 

Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. 5 Moos. 10:17-19.

 

3. Vielä yksi kuva pakolaisten saapumisesta Frankfurtiin. Paikalliset ihmiset lauloivat ja taputtivat käsiään. Pieni tyttö ojensi muovipussillisen syötävää ja juotavaa alle kouluikäisille pakolaispojille. Vastalahjaksi hän sai kauniin hymyn ja poskisuudelman. Voisko ihanammin päivää enää alkaa!

 

Rukoilemme:

Hyvä Jumala. Olen matkalla. Elämänmatkalla. Otan askelen ja toisenkin. Sen pidemmälle en näe. Välillä kuljen vihellellen ja rennosti, toisinaan pelko saa minut kulkemaan pälyillen. On ala- ja ylämäkeä, helppoa ja vaikeaa reittiä. Kulje sinä kanssani, varjele matkantekoani. Osoita oikea tie. Auta minua näkemään, missä minua tänään tarvitaan. Ole läsnä jokaisessa kohtaamisessa. Tapahtukoon sinun tahtosi tänä päivänä.

 

Kommentit(0)