Kauko Keräsen verkkosivut

 

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?" Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ex. 3:1-5.

Riisu kengät. Paina pääsi.

(Aamurukous 6.6.2014 Urjalan kirkko) 

Maa, jolla seisot on Herran. On aikoja, jolloin pyhä koskettaa. Kesäkuun 5. ja 6. päivä ovat minulle päiviä, jolloin koen erityisesti, että ne päivät eivät ole minun hallinnassasi. Ne ovat minulle pyhiä.

Kesäkuun 5. on päivä, jolloin äitini Eevi Maria os. Terävä synnytti minut tähän maailmaan. Hetki on ollut pyhä. Minulla ei ollut sinä päivänä kenkiä  jalassani. 65 vuoden aikana olen ehtinyt kuluttaa monenlaisia kenkiä, mustia nahkakenkiä, piikkareita, nastareita, suunnistusjalkineita, olen saanut teidän ansiostanne kokeilla budapestiläisen suutarin jalkineita jne… Kiitollisena olen riisunut monesti kengät jalastani pyhyyden kokemisen vallassa, että Luoja on luonut terveet jalat.

Minut kastoi syntymäni jälkeisenä päivänä 6.6.1949 sairaalassa silloinen Suomussalmen kappalainen. Tänään on siis toinen pyhä päiväni, kastepäivä. Sytytän kastekynttilän. Päivä paljain jaloin, ilman kenkiä. Silloin pyhä koskettaa. ”Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata”.

Palaan vielä eiliseen 5.6.1974, 40 vuotta sitten,  minut vihittiin 25-vuotissyntymäpäiväni papiksi yhdessä viiden muun opiskelijatoverini kanssa Kuopion tuomiokirkossa piispa Olavi Kareksen palvellessa viimeistä kertaa pappisvihkimyksessä. Kätten päälle panemisin saateltiin jaloon virkaan, johon omat ansioni eivät ole koskaan riittäneet. Mutta varustettu on. Se oli pyhä hetki. Tosin silloin minulla oli jo mustat nahkakengät jalassa.

Nyt olen tässä, vapaana eläkeläisenä, sandaalit jalassa. ”Joskus kaatuvat vanhat kaavat. Tuomas Mestarin nähdä saa, (Kauko Mestarin nähdä saa,) tarttuu käteen ja tuntee haavat, silloin pyhä koskettaa” (Pekka Simojoen laulusta Pyhä kosketus).

Kauko Keränen

Kommentit(0)