Kauko Keräsen verkkosivut

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.

    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” Joh 7:40-52

Epäily auttaa aitoon uskoon

(Humppilan kirkko 11.10.2015)

 

"Ihmiset alkoivat kiistellä hänestä". Tuttuapa on touhu. Toiset sanoivat: "Tämän täytyy olla se profeetta". Toiset sanoivat: "Hän on Messias". Mutta toiset epäilivät: "Ei kai Messias Galileasta tule?" ”Onko kukaan hallitusmies koskaan uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?”

 

Usko ja epäily painivat ihmisten elämässä aina.

 

Toisilla on luja vakaumus. He muka tietävät, mistä Messias tulee ja millainen hän on. On aina niitä, jotka tietävät, miten asiat ovat. Niillä jotka vahvasti tietävät, on se vaara, etteivät he enää aseta kyseenalaiseksi omaa vakaumustaan, vaan jähmettyvät siihen, mihin ovat joskus jotakin oivaltaessaan jääneet.

 

Toiset epäilivät. Epäily jättää portin auki uudelle. Epäusko on ihan eri asia. Se on jo portin sulkenut. Mutta epäily jättää portin auki, säilyttää vielä toivon. Epäilijä vielä kysyy, epäuskossa näennäisen vahvassa uskossa elävä ei enää kysy. Aina pitäisi olla varaa tarkentaa maailmankuvaamme ja uskon sisältöämme, sekä myös korjata sitä, mikäli havaitsemme siinä puutteita.

 

Heillä joilla oli vahva vakaumus, he tiesivät kaiken. He muka tiesivät, että eihän Messias Galileasta tule. Tämä Jeesus nasaretilainen on Galileasta ja näin ollen hän ei voi olla Messias. Se tieto oli kaiken lisäksi raamatullinen. Sen vakaumuksen auktoriteetti oli kirjoitukset. "Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Beetlehemistä, Daavidin kotikaupungista".

 

Vahvat vakaumukset ja ehdoton usko näyttävät usein perustuvan kirjoitusten omaan tai viiteyhteisön tulkintaan. Tällaista raamatullista, itsevarmaa uskonvakaumusta on myös omassa uskonnollisessa kentässämme, kristillisen kirkon piirissä. Se ei salli enää epäilyä. Sillä on jo kristallinkirkas tieto oikeasta ja väärästä. Ja kuinka petollista sellainenkin kuitenkin voi olla. Se oma kristallinkirkas tulkinta voi ollakin vajaa tai vain osatotuus tai jopa täysin väärä vakaumus.

 

Viime torstain Hesarissa oli henkilökuva Mari Stenlundista, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tutkijasta, jonka palkittu väitöskirja käsitteli tällaisen näennäisesti vahvan uskon olemusta. Hänen kokemansa mukaan Helsingin kaduilla tapaa toisinaan palavasilmäisesti kohti käyviä ja koväänisiä käännyttäjiä, joista on vaikea sanoa, korventaako heidän sieluaan erityisen riehakas uskonliekki vai onko kyseessä mahdollisesti mielenterveysongelma. Hänen mukaansa Jumalan puheen konkreettinen kuuleminen voi olla joskus merkki siitä, että mieli on järkkynyt. Sen ei aina tarvitse olla niin, mutta joskus se voi olla niin. Uskon kokemus jämähtää luutuneeksi sapluunaksi, joka ei enää muuksi muutu.

 

Palataksemme takaisin evankeliumiin, niin oikeassahan päivän kiistelyssä nämä raamatulliset fundamentalistit olivat siinä, että Messias tulee Beetlehemistä, mutta heiltä jäi täysin huomaamatta se, että Betlehemissä syntynyt Messias olikin tulossa jo Galilean suunnasta. (Jeesus nimittäin kävi syntymässä Betlehemissä, mutta vanhemmat asuivat Galilean Nasaretissa, ja myöhemmin koko perhe muutti Kapernausmiin). Heidän lukkiutunut raamatuntulkintansa esti heitä näkemästä tätä ja uskomasta Kristukseen. Tällaisesta luutuneesta varmuudesta voi tulle este Kristuksen tuntemiselle.

 

Omia uskon tulkintoja pitää olla vara aina tarkistaa. Epäily pitää oven auki. Epäilyssä on elämän lupaus. Evankeliumistamme löytyy Nikodemos, ”joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta”. Hän oli joutunut uudelleen ajattelemaan uskonnollisuutensa ehdottomuuksia. Oli tavannut Jeesuksen. Yöllä. Jälki jäi – epäily silloisen vakaumuksen aitoudesta. Se epäily muuttui ”tihkuen” aidoksi uskoksi. Tämä tosi mies paikalla kun Jeesusta haudattiin, silloin kun raukat olivat menneet jo merten taa.

 

Epäily ravistaa luutunutta ajattelua ja avaa ovia uuteen ja aitoon. Siksi epäilylle tulee olla aina tilaa. Sillä on elämän lupaus.

 

Kommentit(0)